Suomessa on lukuisia lupaavia malleja palveluiden integraatiosta, mutta arkityössä sen ihanteista ollaan varsin usein kuitenkin vielä kaukana.

Tutkimus osoitti, että palveluiden integraatiota kehitettäessä on otettava huomioon terveysasemien arkitodellisuus.

Tiedonkulku ja tietojärjestelmät avainasemassa

Tyypillisiä integraatiota estäviä tekijöitä olivat riittämätön viestintä ja tiedon kulku toimijoiden välillä.

Yhteistyö sujui hyvin, kun esimerkiksi terveyskeskuksen ja sairaalan lääkärit tunsivat toisensa. Sen sijaan terveysaseman ja sosiaalipalveluiden yhteistyö oli usein hankalaa, eikä terveysasemalla ollut tietoa, kehen tulee olla yhteydessä.

Toimiva integraatio edellyttää toimivia tietojärjestelmiä ja tiedon helppoa löydettävyyttä. Ammattilaiset eivät tienneet etsiä tietoa, mikäli asiakas tai toinen palveluntuottaja ei ollut siitä erikseen kertonut.

Palvelujen yhteensovittamista hankaloitti, jos asiakkaan palveluissa ei ollut olemassa yhtä vastuutahoa. Esimerkiksi jatkohoitopaikan lääkäreille tai hoitajille ei tullut tietoa jatkohoito-ohjeista, kun asiakas palasi takaisin erikoissairaanhoidosta. Ohjeiden kertominen jäi usein asiakkaan vastuulle.

Lääkärit ja hoitajat joutuivat toisinaan ylittämään omat työroolinsa ja kehittelemään eri tilanteisiin luovia ratkaisuja, jotta asiakkaalle saatiin järjestettyä tarvittava hoito ja hoidon jatkuvuus.

Artikkelissa tarkasteltiin integraatiota terveyskeskusten työntekijöiden näkökulmasta viidessä eteläsuomalaisessa kaupungissa, 17 terveysasemalla.

THL:n ja Tampereen yliopiston tutkijat haastattelivat tutkimusta varten yhteensä 63 työntekijää, joista noin puolet lääkäreitä, puolet hoitajia.

Lähde:

Outi Jolanki, Liina-Kaisa Tynkkynen, Timo Sinervo, (2017), ”Professionals’ views on integrated care”, Journal of Integrated Care, Vol. 25 Issue: 4, pp.247-255, https://doi.org/10.1108/JICA-06-2017-0018