Tarja Heponiemen polku THL:n sosiaali- ja terveyspalveluja tutkivaksi tutkimusprofessoriksi ei ole ollut aivan suoraviivainen. Hänestä nimittäin piti tulla biologi.

Hän opiskeli hydrologiaa ja limnologiaa Jyväskylän yliopistossa ja suunnitteli gradua karppien oppimisesta. Lopputyötä varten Heponiemi meni kesätöihin kalanviljelylaitokselle.

”Tavalliseen työhön meni niin paljon aikaa, etten ehtinyt alkaa opettaa karppeja”, hän muistelee naureskellen.

Lopputyö syntyi lopulta rapuruton ehkäisystä ja Heponiemi valmistui biologiasta filosofian maisteriksi.

Lama oli kuitenkin vienyt biologien työt, eikä ura opettajana houkutellut. Heponiemi toimi hetken aikaa talliyrittäjänä, kunnes päätti vaihtaa alaa ja haki opiskelemaan psykologiaa Helsingin yliopistoon.

”Olin kiinnostunut psykologiasta jo lapsena. Se on aivobiologiaa, ja ihmismieli on kiehtova.”

Psykologian gradussaan Heponiemi tutki temperamentin ja uupumuksen vaikutuksia ihmisen fysiologisiin ja emotionaalisiin stressireaktiohin. Aihe sai jatkoa väitöskirjassa Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimusryhmässä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle Tarja tuli töihin silloisen Stakesin kautta vuonna 2004. Nyt hän työskentelee  sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen yksikössä.

COPE-hankkeessa laajat verkostot ja uutta toimintatapaa

Tarja on varajohtajana ollut keskeisesti mukana COPE-hankkeen toteutuksessa. Hän on vetänyt monikulttuuriset työyhteisöt –osahanketta ja osallistunut paljon myös digitalisaatioita koskeviin osuuksiin.

”Monikulttuuriset työyhteisöt –osahankkeen käytetty tuote on ollut Monikulttuurisuus asiakastyössä
-verkkokoulu https://verkkokoulut.thl.fi/web/monikulttuurisuus. Siitä on tullut todella suosittu ja varmistamme sen käytön myös nyt hankkeen päättymisen jälkeen.

COPE-hankkeeseen liittyvä aktiivinen vuorovaikutus on ollut tutkijalle aika uutta mutta hyvin kiinnostava ja palkitseva tapa toimia, kertoo Tarja.

Tarja on aktiivisesti mukana myös sote-digitalisaatioon liittyvässä tutkimuksessa.  Lisääntyvät tietojärjestelmät ja sähköiset omahoitopalvelut tuovat mukaan paljon muutoksia sote-ammattilaisille ja asiakkaille. Tämän muutoksen tutkiminen innostaa Tarjaa.

Tarjan mukaan digisyrjäytymisen ehkäiseminen olisi tällä hetkellä erittäin ajankohtaista. Hän vetääkin konsortiota, joka on hakenut STN-rahoitusta DigiIN-hankkeelle. Siinä etsitään keinoja ehkäistä haavoittuvien ryhmien, kuten ikäihmisten, maahanmuuttajien, päihdeongelmaisten ja vankien, syrjäytymistä digitaalisista palveluista. Rahoituspäätös tulee juuri juhannuksen alla.

STePS-hanke jatkuu syksyllä

Heponiemen tutkimuskohteena on THL:ssä ollut etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö. Miten esimerkiksi kiire, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työilmapiiri vaikuttavat siihen, että ihmiset pysyvät työssään?

Viime aikoina hän on keskittynyt terveydenhuollon digitalisaatioon, kuten tietojärjestelmiin liittyvään stressiin, sekä maahanmuuttajataustaisiin sote-ammattilaisiin.

Digitalisaatioon liittyvä hanke Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden seuranta ja arviointi (STePS) saa jatkoa syksyllä.

”STePS 3.0 -hankkeessa jatkamme tutkimusta siitä, miten tietojärjestelmät, sähköiset omahoitopalvelut ja tekoäly vaikuttavat lääkärien, sairaanhoitajien ja sosiaalialan ammattilaisten työhön.  Keräämme laajaa aineistoa kuudella eri kyselyllä”, Heponiemi kertoo.

Pääjohtaja Markku Tervahauta nimitti Heponiemen tutkimusprofessoriksi huhtikuussa. Tutkimusalueena on sosiaali- ja terveydenhuollon palveIujärjestelmätutkimus.

Miten hän kuvailee itseään tutkijana?

”Olen empiirinen tutkija. Katson, että aineisto puhuu puolestaan. Tutkijalla pitää olla palo ja into, mutta samalla on tärkeää pysyä neutraalina, jotta päätelmät ovat uskottavia.”

Tarjan työstä muualla

Kehnot tietojärjestelmät stressaavat lääkäreitä ja hoitajia >

Tietojärjestelmien käytettävyys ja osaaminen luovat edellytyksiä terveydenhuollon ammattilaisten työnmuutoksen johtamiseen >