Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat tekevät työssään jatkuvasti päätöksiä ja heiltä vaaditaan kykyä ongelmanratkaisuun. Nyt etsitään uusia pedagogisia keinoja, joilla ammatillisen päätöksenteon osaamista voidaan kehittää. Taustalla on ajatus elinikäisestä oppimisesta.


Lähtökohta ja tavoitteet


Välineenä toimintatutkimus


Hyödyt heti käyttöön


Päätöksentekoa oppimaan

Elinikäinen oppiminen -osahanke toteutetaan toimintatutkimuksena sosiaali- ja terveysalalla. Tavoitteena on uusien innovatiivisten pedagogisten mallien ja menetelmien kehittäminen. Hanke toteutetaan elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Hanke kuuluu COPE-hankekokonaisuuteen.

Osahanke pyrkii löytämään vastauksia ensinnä siihen, millaisia ongelmia sosiaali- ja terveysalan työntekijät kohtaavat ja miten he niitä ratkovat. Toiseksi katsotaan, miten kehitettävät mallit eli sulautuvan opetuksen verkkokeskustelut, simulaatiopedagogiikka sekä yhteiskehittämisen työpajat edistävät opiskelijoiden ammatillisen päätöksenteon osaamista.

Tutkimukseen osallistuu 200 sosiaali- ja terveysalan työntekijää sekä ylemmän amk-tutkinnon opiskelijaa. Tutkimuksessa keskitytään ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen, koska se edustaa sekä täydennys- että tutkintopohjaista koulutusta. Näin tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää joustavasti. Tulokset ovat suoraan sovellettavissa opetussuunnitelmien ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen, työyhteisön kehittämishankkeisiin sekä koulutusvientiin.

Elinikäistä oppimista

Lähtökohtana on elinikäinen oppiminen. Se korostaa yksilöiden kykyä työllistyä ja oppia uutta, kun työelämä muuttuu. Elinikäinen oppiminen vaikuttaa myös koulutusjärjestelmiin. On tehtävä ennakoivaa yhteistyötä työelämän kanssa, jotta opetussuunnitelmat pystyvät vastaamaan osaamiseen kohdistuviin muutostarpeisiin nopeasti. Tutkintoihin tähtäävä koulutus ei riitä. Sen rinnalle tarvitaan erilaisia täydennys- ja työpaikkakoulutuksen muotoja.

Suuri osa jatkuvasta oppimisesta tapahtuu työpaikoilla, kun työprosessit ja työvälineet kehittyvät. Oppimiseen liittyy myös työyhteisön sosiaalisten ja kulttuuristen käytäntöjen uudistuminen. Lähtökohtana on myös huomioida opiskelijan aikaisemmin hankittu osaaminen. Siinä välineenä toimii Eurooppalainen tutkintojen viitekehys.

Työelämän tarpeista

Koulutuksen tulee vastata työelämän tarpeisiin ja oppimisen tulee olla ennakoivaa. Tämä edellyttää pedagogisia malleja, joissa hyödynnetään myös opiskelijoiden kokemukset ja osaaminen. Pedagogisten mallien tulee perustua tutkittuun tietoon niiden vaikuttavuudesta.

Pedagogisissa malleissa lähtökohtana on näkemys kokonaisvaltaisesta kompetenssista. Sen mukaan osaaminen ilmenee niin, että teoriatietoa osataan soveltaa ongelmanratkaisuun, asiantuntijalla on kognitiivisia ja käytännöllisiä taitoja sekä kyky toimia itsenäisesti ja ottaa vastuuta. Koulutuksen tulee antaa ammatilliselle asiantuntijalle valmiudet kriittiseen ajatteluun, monimutkaisten ja ennakoimattomien ongelmien ratkaisuun sekä päätöksentekoon muuttuvissa toimintaympäristöissä. Ammatillisen asiantuntijan tulee myös osata kantaa vastuuta henkilöiden ja ryhmien kehityksestä sekä osata johtaa asioita sekä ihmisiä.

COPE-hankkeessa ammatillinen päätöksenteko nähdään ammatillisen asiantuntijuuden ydinosaamisena, joka kytkeytyy muihin kompetensseihin: moniammatilliseen yhteistyöhön, johtamiseen ja innovaatio-osaamiseen.

Vapauden ja digiajan haasteet

Sosiaali- ja terveysalalla valinnanvapaus lisääntyy. Ammattilaisilta edellytetään kykyä tunnistaa haavoittuvien ryhmien tarpeita, jotta palvelut todella ovat tasavertaisia. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi ikääntyneet ja maahanmuuttajat. Tutkimusten mukaan terveysalan ammattilaisille on tyypillistä sääntöihin turvautuminen kriittisen ajattelun sijaan, mikä osaltaan voi jarruttaa asiakkaiden hyvinvointia tai oikeuksien toteutumista. Ammattilaisilla tulee olla kyky tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä ja huomioida sekä kansalaisten oikeudet että yhteiskunnan hyvinvointi. Toisaalta ammattilaisilta edellytetään ennaltaehkäisevää työotetta ja taitoa aidosti kuunnella asiakasta.

Sosiaali- ja terveysalalla haasteena on myös digitalisaatio. Se edellyttää osaamista ammatillisessa päätöksenteossa ja vaatii paljon koulutukselta. Verkkoympäristö ja uusien tietojärjestelmien käyttöönotto edellyttää tiedonhallinnan osaamista. Digitaaliset palvelut muuttavat asiakastyön luonnetta. Perinteisen kasvokkaisen kohtaamisen rinnalle syntyy muita vuorovaikutustapoja.

Eri koulutustasojen omat filosofiat

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten erilaisia koulutustasoja ohjaavat osittain toisistaan poikkeavat koulutusfilosofiat.

Yliopistokoulutuksen taustalla on faktatietoa korostava tieteellinen realismi. Ammattikorkeakoulutus edustaa pragmatismia, jonka mukaan uudet tiedot ja taidot kehittyvät, kun kohdataan työelämän aitoja ongelmia. Käytännön kokemusta ja teoriaa yhdistelevää abduktiivista päättelyä pidetään ammattikorkeakoulutukselle tyypillisenä ongelmanratkaisumuotona.

Kokemuksellinen käytännön tieto voidaan nähdä yhtenä asiantuntijatiedon osista teoreettisen tiedon, itsesäätelytiedon ja sosiokulttuurisen tiedon rinnalla. Oppiminen voi tapahtua yhdistämällä eri tiedon lajeja käytännön ongelmanratkaisussa. Tämän ns. integratiivisen pedagogiikan mukaan keskeistä on tuottaa ongelmanratkaisuprosesseja, jotka ovat sidoksissa aitoihin työympäristöihin ja niiden välittämään sosiokulttuuriseen tietoon.

Nykynäkemyksen mukaan oppiminen on aktiivista toimintaa, jossa oppija muokkaa sekä käsityksiään että ajattelunsa rakenteita niin, että hän pystyy ymmärtämään paremmin maailman ilmiöitä. Opettajan tulee tunnistaa opiskelijan aikaisemmat tiedot, taidot ja kokemukset sekä haastaa häntä kriittiseen ajatteluun. Opiskelijoiden kriittisen ajattelun kehittymistä voidaan merkittävästi tehostaa interventioilla, joille on ominaista yhteistoiminnallinen oppiminen, toverikontaktit sekä opettajien ja opiskelijoiden välinen aktiivinen vuorovaikutus.

Opetuskokeilussa kokemus oppimisen perustana

Elinikäinen oppiminen -osahanke toteutetaan toimintatutkimuksena sosiaali- ja terveysalalla. Osahankkeessa kehitetään kokonaisvaltaista ammatillisen päätöksenteon osaamista ja siihen liittyviä taitoja. Tähän tähdätään opetuskokeiluilla, joissa opiskelijoiden kokemukset otetaan oppimisen lähtökohdaksi.

  1. Sulautuvan opetuksen verkkokeskustelut kohdistuvat ongelmanratkaisun ja kriittisen ajattelun kehittämiseen. Verkkokeskustelut käydään pienryhmissä. Keskustelut toteutetaan digitaalisella oppimisalustalla. Verkkokeskustelu vähentää keskustelun ylimääräisiä tekijöitä, tällä riisutulla ympäristöllä on todettu olevan selkeitä hyötyjä kasvokkaiseen keskusteluun verrattuna.
  2. Simulaatiopedagogiikka perustuu moniammatillisen päätöksenteon ja ohjaustaitojen kehittämiseen. Simulaatioissa opiskelijat toimivat työntekijän rooleissa simuloiduissa aidon tuntuisissa työtilanteissa ja keskustelevat niistä jälkikäteen. Simulaatiopedagogiikka sopii hyvin ammattilaisten täydennys- ja jatkokoulutukseen, koska se mahdollistaa kokemuksellisen hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisen.
  3. Yhteiskehittämisen työpajoissa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ratkovat yhdessä työyhteisönsä käytännön ongelmia. Työpajoissa korostuu moniammatillinen yhteistyö ja työyhteisön sosiaalisen ja kulttuurisen tiedon hyödyntäminen käytäntöjen kehittämisessä.

Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota eri tiedonlajien ja digitaalisen teknologian hyödyntämiseen. Hanke pyrkii siihen, että sen pohjalta syntyy kasvatusfilosofista ja koulutuspoliittista keskustelua. Näin voidaan kehittää pedagogiikkaa ja uudistaa oppimisympäristöjä.

Lue artikkeli: Elinikäinen oppiminen – tutkimuksen takana

Lähteet