Nyt on tärkeä hetki kaivaa erilaisten muutosten ja uudistusten kokemukset ja opit esiin – voiko tulevat karikot edes osin välttää?

COPE-hanke osallistuu soten uudistus- ja muutoskeskusteluun. Olemme tutkineet sote-muutosten sisältöjä ja vaatimuksia alueilla, joissa sotea on organisatorisesti ja toiminnallisesti uudistettu nimenomaan integraation ideaan nojaten. Tutkijoina olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti muutosten sisältöihin ja vaikutuksiin sekä työn tekemisen tapoihin, osaamiseen ja johtamiseen. Keskusteluissa on kuitenkin noussut vahvasti esiin tärkeä muutosten onnistumiseen vaikuttava tekijä, työntekijät, sote-ammattilaiset.

Ilman ammattilaisten panosta ei voi ihmeitä odottaa

Vaikka toiminnan reunaehdot ja rakenteelliset edellytykset ovat tärkeitä johtamista unohtamatta, ilman sote-ammattilaisten, työntekijöiden, aktiivista panosta ei ihmeitä voi odottaa. Ilman sitä tuskin pistäisin roposiani likoon onnistuneen lopputuloksen puolesta myöskään tulevassa sote-uudistuksessa.

Asia havainnollistui COPE-hankkeen ja Laurean yhteisessä SOTE2020-seminaarissa maaliskuussa. Sote-ammattilaisiin, työntekijöihin, kohdistuu paljon odotuksia, toiveita toisin tekemisestä, luovuudesta ja aktiivisuudesta.

Siinä yhteydessä tunnistin niistä muutosta edistävän ns. organisaatiokansalaisuuden odotuksen. Kyseessä on odotus hyvästä organisaation jäsenyydestä, toiminnasta organisaation hyväksi ilman velvoitteita tai odotusta henkilökohtaisesta palkkiosta. Toivottua toimintaa voisi olla esimerkiksi tuottavuuden ja palvelun laadun parantaminen.

Toki nykyinen organisaatiokansalaisuustutkimus tunnistaa myös itsekkäämpiä motiiveja ja palkitsemisen huomioimista kannusteena.

Sote-ammattilaisista pitää saada ”organisaatiokansalaisia”, mutta onko tilaa?

Muutosta edistävä organisaatiokansalainen ylittää ja koettelee rajoja rohkeasti ja innovatiivisesti. Hän myös kantaa aktiivisesti vastuuta oman työn ja työroolin sekä laajemmin organisaation toiminnan muuttamisesta ja kehittämisestä. Sellaiselle organisaatiotoimijalle on sote-muutoksissa ja tulevassa uudistuksessa tarvetta. Mutta onko tilaa?

Keskeinen kysymys onkin, miten sote-ammattilaiset itse näkevät ja kokevat oman roolinsa – vahvistaako odotus muutosta edistävästä organisaatiokansalaisuudesta heidän ammatillista identiteettiään vai uhkaako se ammatillisia ja asemaan nojaavia rajoja ja konventioita, jopa oikeutta pitäytyä perustehtävän sovittuihin rajoihin?

Entä ovatko johtajat ja johtamiskäytänteet valmiina uudenlaiseen johtamiskumppanuuteen? Siis käytännössä, ei periaatteiden ja mielikuvien tasolla. On liian helppoa väittää, että muutosta edistävälle organisaatiokansalaisuudelle on tilaa ja tukea tarjolla. Entä millä tavoin tila ja tuki näkyvät ja todentuvat käytännössä. Siksi on tärkeää kannustaa sote-toimijoita, työntekijöitä ja johtajia, keskustelemaan työntekijöiden roolista muutoksissa ja uudistuksissa sekä siitä, miten heidän ääni ja ideat saadaan esiin ja jaettua.

Edessämme on näillä näkymin historiallinen ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen mahdollisuus uudistaa sotea rakenteiden, toiminnan ja toimijoiden roolien osalta. Tämä uusi tilanne tarjoaa mahdollisuuden avata sote-ammatilaisten, työntekijöiden, vahvalle roolille ja osallisuudelle muutosta edistävinä organisaatiokansalaisina uusia areenoja. Se on mahdollisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä.

Kirjoittaja toimii tutkijana COPE:n johtamista tutkivassa osahankkeessa.