Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia motivoi ihmisläheinen työ ja halu auttaa toisia. Auttaminen rakentuu vastavuoroiselle suhteelle, johon ammattilainen ja asiakas (potilas) tuovat oman panoksensa. Ammattilainen pyrkii vastaamaan asiakkaan tarpeisiin aktiivisen huolenpidon kautta. Asiakkaan tehtävänä on vastaanottaa ammattilaisen huolenpito, joka onnistuessaan tuottaa molemmille tyydytystä ja iloa.

Tätä työn pohjavirettä kutsutaan huolenpidon etiikaksi. Tutkimustulostemme mukaan sote-ammattilaisten kokemissa eettisissä ongelmissa on suureksi osaksi kysymys huolenpidon etiikan huonosta toteutumisesta.

Miten käy huolenpidon etiikalle sote-uudistuksessa? Sote-uudistuksen tavoitteena ovat asiakaslähtöiset, oikea-aikaiset, vaikuttavat ja kustannustehokkaat palvelut. Huolenpidon etiikan valossa ne vaikuttavat ristiriitaiselta ja vaativat pureskelua pienempiin paloihin ennen nielaisua.

Aina tärkein tarve ei ole se, mikä ensimmäisenä tarjoutuu esille

Alustavien tutkimustulostemme mukaan reflektiivisen kuuntelun taidot ovat ammatillisten vuorovaikutustaitojen heikoin osa-alue. Vaikuttaa siltä, että koulutuksen piirissä hyviä vuorovaikutustaitoja on pidetty luontaisina ja niiden oppimisen on luotettu tapahtuvan pitkälti käytännön kokemuksen kautta. Se ei välttämättä toimi, sillä monet asiakastilanteet ovat niin haastavia, että niiden hyvä hallinta edellyttää täydennyskoulutusta ja itseopiskelua.

Ehdotankin, että asiakastyön perustaitoja tulisi opettaa jo koulutuksen alkuvaiheessa nykyistä kunnianhimoisemmin teoreettiseen tietoon ja käytännön harjoituksiin perustuen. Esimerkiksi motivoivan haastattelun vaikuttavuudesta on runsaasti näyttöä.

Kustannustehokkuus syö asiakaslähtöisyyttä

Sote-ammattilaisten arjessa asiakaslähtöisyys ja kustannustehokkuus näyttäytyvät keskenään ristiriitaisilta tavoitteilta. Työn tuloksellisuutta mitataan monissa työpakoissa asiakaskäyntien määränä. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia kiireettömään kohtaamiseen ja altistaa työntekijät kuuntelemaan valikoivasti asiakasta, käyttämään asiantuntijapuhetta ja jakamaan standardineuvoja. Pyrkimys kustannustehokkuuteen syö tehokkaasti asiakaslähtöisyyttä ja voi johtaa kohtalokkaisiin virheisiin.

Kun asiakkaat eivät saa apua todellisiin tarpeisiinsa, he kuormittuvat terveys- ja hyvinvointiriskien lisäksi monin tavoin. Huoli alkaa nakertaa mieltä ja rahaa voi kulua vaihtoehtohoitoihin. He myös kuormittavat palvelujärjestelmää toistuvilla pyrkimyksillään saada apua. Tämä ei ole kustannustehokasta eikä erityisen vaikuttavaa.

Huolenpidon argumentit heiveröisiä talouden rinnalla

Huolenpidon etiikan näkökulmasta vaikuttavuus on sitä, että asiakkaan hoidon tai huolenpidon tarve tunnistetaan ja siihen vastataan mielekkäästi ja oikea-aikaisesti.

Tästä eräs sairaanhoitaja kertoi hyvän esimerkin: ”Akuuttihoidon osastolla oli vuodepotilas, joka oli soittanut viikon ajan häiritsevästi ’turhaan’ soittokelloa. Tästä tietämätön, pitkältä tauolta töihin palannut sairaanhoitaja oli mennyt potilaan luo, laskeutunut hänen kasvojensa tasolle ja tiedustellut asiaa. Muutaman minuutin juttelun jälkeen potilaan vähäpätöiseltä vaikuttava asia saatiin selvitettyä, hän rauhoittui ja soittelu loppui.”

Huolenpito on prosessi, jonka vaikuttavuus riippuu monesta vaikeasti ennakoivasta tekijästä. Huolenpidon käsitteellistäminen hyödykkeeksi tai palvelutuotteeksi ei tee oikeutusta sen luonteelle, koska ihmisten tarpeet eivät ole keskenään yhteismitallisia. Huolenpidon ammattilaiset kokevat sote-keskustelua hallitsevan talouspoliittinen näkökulma vieraaksi.

Ehdotan utilitarismin eli seurausetiikan opintojen lisäämistä koulutukseen. Siinä arvioidaan hyötyä ja haittoja pitkällä aikavälillä suurelle ihmisjoukolle. Utilitaristinen ajattelu ei toistaiseksi ole vahvasti kuulunut sote-ammattilaisten työkalupakkiin eikä sitä ole myöskään painotettu ammattialojen eettisissä ohjeissa.

Aika asiakkaalle on investointi työhyvinvointiin ja vaikuttavuuteen

Johtamisessa on vaarana nähdä asiakkaan kanssa käytetty aika palvelun lisäarvona tai pelkästään kustannuseränä. Tällöin ollaan heittämässä pois lapsi pesuveden mukana: huolenpidon erityisyys keskeisenä ammatillisena arvona. Tämä altistaa työntekijät loppuun palamiselle tai kyynistymiselle, joka voi näkyä äärimmillään puolustuskyvyttömien asiakkaiden kaltoin kohteluna.

Erityisesti vanhustenhuollossa työntekijät kokevat vuorovaikutuksen asiakkaiden kanssa palkitsevana osana raskasta työtä. Kiireetön rupattelutuokio kahvikupin ääressä on todella vaikuttavaa, koska se voimaannuttaa asiakasta selviytymään kotona ja työntekijää työssään mahdollisimman pitkään.

Asiakkaan antama kiitos, onnellisuus asioiden kääntymisestä paremmalle tolalle tai toisinaan pelkkä huojentunut ilme motivoivat huolenpidon ammattilaista jaksamaan kiireisessä arjessa.

Ehdotan, että sote-uudistuksen kulmakivenä edellytetään oikeasti asiakaslähtöisyyttä, työkäytäntöjen muokkaamista, uudenlaista lähestymistapaa ja uutta osaamista.

Yllä mainittuja ongelmakohtia on pohdittu paljon COPE-hankkeen opetuspiloteissa Laurean ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa rautaisten sote-ammattilaisten kanssa.

Kirjoittaja toimii COPE-hankkeessa Elinikäinen oppiminen-osahankkeen vetäjänä, jossa tutkitaan ammattilaisten päätöksentekoa sekä kehitetään innovatiivisia pedagogisia malleja uudistuviin osaamistarpeisiin. Soile Juujärvi on väitöskirjassaan tutkinut huolenpidon etiikkaa ja sen kehittymistä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla.