Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (”Siun sote”) järjestää julkiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut 14 kunnan alueella (Pohjois-Karjalan kunnat sekä Heinäveden kunta Etelä-Savon maakunnasta). Lisäksi kuntayhtymä järjestää ympäristöterveydenhuollon ja pelastustoimen palvelut Pohjois-Karjalassa. Kuntayhtymä aloitti toimintansa 1.1.2017. Siun sotessa työskentelee yhteensä noin 7 000 työntekijää.

Kyseessä on erittäin iso organisatorinen muutos ja lukuisten toimintakulttuurien sulattamo.  Olen ollut mukana vuodesta 2014 lukien ensin valmistelemassa muutosta, ja nyt toimeenpanemassa osaltani maakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota, mitä kohti Suomen kaikki maakunnat ovat etenemässä vuoden 2020 alusta.  Tuon nyt esille havaintojani osaamisen tarpeiden muutoksista.

Työn tekemisen tapojen on muututtava

Sote- ja maakuntauudistukseen liittyvän toiminnallisen ja hallinnollisen integraation keskeisinä tavoitteina on muuttaa kansalaiselle näkyvät työprosessit asiakaslähtöisemmiksi ja siirtää sote-palveluiden painopistettä korjaavista toimenpiteistä ennaltaehkäisevämpään suuntaan. Muutoksessa siirrytään tarjontalähtöisestä ajattelusta kysyntälähtöiseen ajatteluun. Muutosta tukevia keinoina ovat mm. johtamisen rakenteiden muutos ja johtamis- sekä esimiesosaamisen vahvistaminen. Näiden rinnalla on myös asiakasrajapinnassa työn tekemisen tapojen muututtava.

Yksittäisen potilaan ja asiakkaan hoitoon tai palveluun kytkeytyneen, vahvasti professiokeskeisen työotteen rinnalla on kyettävä toimimaan asiakkuusprosessien, kokonaisuuksien, vaihtoehtoiskustannuksien ja verkostojohtamisen maailmassa. Nykymuotoiset, sosiaali- ja terveydenhuollon ammatilliset opinnot eivät riittävästi sisällä itsensä johtamisen kyvykkyyttä tukevia elementtejä, mitä asiakasrajapinnassa työskentelyssä tarvitaan asiakaslähtöisyyden toteutumisen varmistamiseksi.  Mm. kansallinen digiloikan onnistuminen edellyttää asiakasrajapinnassa toteutettavaa potilas- ja asiakaskohtaista segmentointikykyä ja rohkeutta luottaa potilaiden/asiakkaiden kyvykkyyteen oman elämänsä parhaana asiantuntijana.

Johtamisenkin pitää muuttua

Strategisen johtamisen tasolla professioiden merkitys vähenee. Asiakkuusprosessien suunnittelu ja kehittämistoiminta tapahtuu yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, jolloin on kyettävä tunnistamaan muiden toimijoiden substanssi- ja erityisosaaminen. Profession sijasta korostuvat kyvykkyys terveystaloustieteelliseen kokonaisajatteluun, tiedolla johtamiseen ja toiminnan vaikuttavuuden jatkuvaan arviointiin.

Esimiesten on kyettävä siirtämään työnsä painopistettä henkilöiden ja yksittäisten asioiden johtamisesta osaamisen johtamiseen, mikä edellyttää aiempaa laajempaa systemaattista tietoisuutta organisaatiossa olevasta osaamisesta sekä kykyä tunnistaa megatrendejä ja ennakoida sen perusteella tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista. Organisaatioiden onkin siis tietoisesti rekrytoitava toisistaan eroavia osaamisprofiileja pelkkien tutkintonimikkeiden sijasta.